Tällä viikolla siis kaikesta aikaisemmasta infosta poiketen normaaliviikko normaaleine soittareineen, sillä koko viikon projektit kamari/kaverimusaharjoituksineen ja Snellmansalin konsertteineen peruttiin koronan takia.
Itseäni harmittaa kovasti tämä tilanne, sillä minulla on paljon uusia oppilaita, jotka normaalioloissa olisivat jo uusissa kaverimusiikkiryhmissään, tutustuneet niissä toisiinsa ja takana olisi luultavasti jo ensimmäiset esiintymisetkin yhdessä. Ryhmät ja soittokaverit ovat isoja tekijöitä soittoharrastuksen motivaattorina.
Myös se harmittaa, että tänä syksynä aloittaneiden kanssa emme ole voineet tehdä valmistavia harjoitteita tunneilla äänentuottamisen suhteen, eli pörräillä huulilla ja suukappaleella. Siitä johtuen monella näyttää olevan ongelmia trumpetilla äänen tuottamisen kanssa, olen laittanut kaikille clipit joissa huulilla ja suukappaleella pörräilyyn voi helposti palata/kerrata, mutta eihän se ole sama asia, jos ei sitä voida tunneilla käydä.
Vaskisoitinten ääni rakentuu huulien tuottaman resonanssin varaan, jonka soitin vain vahvistaa, joten nuo pörräilyt olisivat keskeisen tärkeitä. Noihin asioihin joudutaan sitten palaamaan useasti jälkeenpäin.
Normaalisti toimittaessa jokaisen uuden oppilaani huoltaja/t olisivat seuraamassa soittareita tämän ensimmäisen lukuvuoden ajan, sillä siitä koituu paljon positiivisia asioita lapsen soittoharrastukseen. Tälläkin hetkellä toivoisin, että näin toimittaisiin ja osa luokassa tunteja seuraakin, mutta osa ei, ehkä johtuen koronasta, ja josta syystä en seuraamista voi oikein voimakkaasti toivoakaan.
Myös tavoitettavuusongelmat tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta, lähettämiini @-posteihin ei vastata, kuten ei muillakaan alustoilla, perheen vanhemmat eivät välitä tietoa toisilleen joka aiheuttaa mehukkaita tiedonkulkukatkoja. Loppupeleissä nämä tällaiset ovat sitten perheen soittoa harrastavalta lapselta pois, kun hän missaa esim. kaverimusiikkiryhmien treenejä. Toisaalta, on myös perheitä joilla ei ole tämäntyyppistä ongelmaa lainkaan. Saas nähdä, missä tilanteessa ollaan esim. 10 vuoden päästä, oppiiko ihmiset käyttämään näitä meidän älylaitteita ja erottamaan olennaisen informaation epäolennaisesta, vai paheneeko nykymeno. Osalle tällaiset vastaamatta jättämiset tai blogin seuraamatta jättämiset ovat varmasti arvostuskysymyksiä, eli sitä seurataan ja sinne suuntaan hoidetaan asiat asiallisesti, mikä koetaan tarpeelliseksi ja kiinnostavaksi ja loput jätetään huomiotta. Osa ihmisistä taas tukehtuu kaikkeen informaatioon, sekä tarpeelliseen että tarpeettomaan eikä siksi kykene tiettyihin asioihin. Osa ei muista, että puhelimista löytyy muistutus-ja kalenteritoiminnot, joita käyttämällä asialliset asiat muistaa hoitaa, joillekin olen jopa opettanut lapsensa soittotunneilla, miten linkin kautta mennään mihinkin tai mikä on blogi ja minun käytössäni sen toimintaperiaate. Nämä tälläiset ongelmat läpäisee kaikkia yhteiskunnan toimintoja, ei pelkästään tätä konsan siivua koko tarjonnasta, joten näillä mennään. Ja huom, ei ole tarkoitus syytellä ketään, tämä on tällaista pohdintaa, tilanteista joihin jatkuvasti työssäni törmään ja koen haasteellisimmaksi osaksi työnkuvaani. Mietin myös usein, kuinka hektistä se joidenkin perheiden arki voikaan olla. Kuten myös sitä, että miksi melkein kaikilla lapsilla on nykyisin liikaa harrastuksia ja ne ovat kaikki liian tavoitteellisia. Kai osa on valintoja, joihin voisi halutessaan myös vaikuttaa. Höntsäily takaisin!
Itse en henkilökohtaisesti pääsääntöisesti ole oppilaideni tavoitettavissa esim viikonloppuisin, sillä en ole silloin konsalla töissä. Enkä halua toimia kenenkään ulkoistettuna kalenterina/muistuttelijana, varsinkaan viikonloppuisin. Haluan rajata töihini käyttämääni aikaa, oman jaksamiseni kannalta. Usein myös on niin, että olen työni jo tehnyt, vastaus viikonloppuna tulleisiin kysymyksiin löytyy täältä blogista. Sairastumisilmoitukset yms ovat tietenkin eri asia.
Mutta hei, kohta on syysloma, jolloin konsalla ei ole opetusta. Tämä viikko vielä jaksetaan ja sitten huilataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti