Teimme opinnoissamme Hannan kanssa yhteisen opinnäytetyön
aiheesta: Soitonopettajan työtyytyväisyyden haasteet. Siinä tutkimme, mitkä
asiat vaikuttavat soitonopettajan työtyytyväisyyteen ja työniloon. Aihetta ei
ole aikaisemmin tutkittu soitonopettajan näkökulmasta kovinkaan runsaasti. Aihe
on meille henkilökohtainen ja tärkeä. Haluammehan pysyä virkeinä,
innovatiivisina, kannustavina, motivoivina ja hyvintuulisina soitonopettajina
koko työuramme loppuun saakka! Opinnäytetyötämme tehdessämme löysimme kolme
asiaa, jotka vaikuttavat eniten soitonopettajan työtyytyväisyyteen. Ne ovat;
luovuus, yhteisöllisyys musiikkioppilaitoksessa sekä musiikkioppilaitoksen
johto.
Musiikkioppilaitoksen työntekijöiden välinen yhteisöllisyys
tai musiikkioppilaitoksen johtamisen menetelmät eivät välttämättä heijastu
kovinkaan paljon musiikkioppilaitoksessa opiskelevan harrastajan elämään. En
siitä syystä käy tässä avaamaan niitä aiheita enempää. Sen sijaan luovuuden
vaikutuksia olemme päässeet jo yhdessä kokeilemaankin.
Kokonaisvaltainen oppiminen hyödyntää tiedemaailman
viimeisimpiä tutkimuksia ihmisen aivoista. Hyvin lyhyeen tiivistettynä
tutkimustulosten mukaan vasen aivopuolisko huolehtii matemaattisesta ja
loogisesta ajattelusta. Soittamisen kannalta tämä tarkoittaa, että vasemmalla
puolella päätämme tapahtuu esim. soittamisen teknisiä asioita koskeva ja
looginen/matemaattinen ajattelu. Oikeassa aivopuoliskossa taas asustaa esim.
luovuus ja mielikuvitus. Soittamisessa esim. improvisointi, säveltäminen ja muu
mielikuvitusta hyödyntävä pursuaa ulos päämme oikealta puolelta. Tutkimusten
mukaan käy kuitenkin helposti niin, että vasen aivopuolisko ottaa ylivallan ja
vaimentaa oikean aivopuoliskon. Soittamisen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että
soittaja huolehtii liikaa soittamisen teknisestä puolesta, ja itse musiikki
painuu unholaan. Soittamisesta tulee siis virheetöntä mutta tasapaksua. Hassua!
Musiikki itsestään kun on kuitenkin mitä luovin taidemuoto.
Olemme myös pelanneet erilaisia pelejä asteikkoja soittaen:
omat vaihtuvat fraseeraus- ja dynamiikkamerkit asteikoissa tekevät niden
soittamisesta kivempaa. Asteikoilla on myös äänihippasteltu ja matkittu, omilla
rytmeillä tietenkin.
Olemme myös leikkineet äänillä eli improvisoineet entistä
enemmän; Los Simpans trumpettiryhmä ideoi ja esitti Earth Hour-konsertissa oman
ääni-installaation. Omia sävellyksiä on tehty, ensi syksynä pidämme trumpettiluokan
omien sävellysten konsertin, jossa jokainen pääsee soittamaan oman
sävellyksensä.
Olemme myös keksineet 10kpl eri vaihtoehtoa, miten
suukappaleella voi soittaa. Niistä voi sitten valita, mitä kotona
harjoitellessaan kulloinkin käyttää. Yhteissoittoahan meillä on ollut jo
entuudestaan runsaasti, tänä talvena olemme pitäneet entistä enemmän
teematunteja. Eli sen sijaan että tehdään vähän kaikkea, keskitytäänkin vain
yhteen tai kahteen asiaan tunnilla. Tarkoitus on myös luovasti varioida
tuntitilanteita niin, että tympääntymistä aiheuttava toistaminen saataisin
minimiin.
Kokonaisvaltainen oppiminen tarkoittaa edellisen
”aivotieteilyn” lisäksi myös kahta asiaa; asioiden linkittämistä ja ennalta
opettamista. Niistä hieman lisää seuraavaksi.
Käytännössä tämä tapahtuu niin, että opettaja ja oppilas
käyvät yhdessä läpi esim. kappaleen sisältämät asiat, sekä keskustelemalla että
soittamalla. Opettajan esittäessä kysymyksiä esim. kappaleen sisältämistä
sävellelajeista oppilaalle muodostuu mieleen linkki teoriatunnin, asteikkojen
ja käsittelyn alla olevan kappaleen välille. Näin esim. teoriatunneilla
opetellut asiat eivät jää irralliksi, vaan niille muodostuu selkeä käytännön
yhteys.
Tavoitteena on, että oppilas oppii ”ajattelemaan kuin
muusikko”, eikä pelkästään toista ulkopuolelta annettuja ohjeita sellaisenaan.
Oppilaan omista lähtökohdista tapahtuva tulkinnallisten asioiden ymmärrys,
nuotinluku ja kappaleiden omaksuminen nopeutuvat merkittävästi. Tämä vaikuttaa
positiivisesti myös oppilaan suhtautumiseen soittamiseen harrastuksena;
motivaatiota harjoitteluun on enemmän ja se on sisäsyntyistä.
Kappaleen sisältö, asiat joista se rakentuu, opetetaan omina
harjoitteinaan. Ne esitellään oppilaalle ENNEN
kuin hän saa nähdäkseen varsinaista nuottikuvaa kappaleesta. Näin toimien
oppilas omaksuu esim kappaleessa tarvittavat taidot ENNEN sen
soittamista. Kun on kappaleen ensimmäisen läpisoiton aika, oppilas huomaa
onnistuvansa, sen sijaan että soitto ”tökkäisi” ensimmäisen vaikean paikan
tullen. Onnistuminen ”kertalaakista” nostaa oppilaan motivaatiota soittamistaan
kohtaan ihan eritavalla, kuin kompurointi ja opetttajan ohjeistukset vasta
sitten, kun on jo kompuroitu.
Olemme huomanneet, että opettajallakin on entistä hauskempaa
oppilaiden tavoittaessa entistä useammin onnistumisen ilon.
Onnistuminen siis motivoi sekä oppilasta että opettajaa.
Musiikin eri osa-alueiden kanssa toimiminen ja kokeilut herättävät oppilasta omaan
musiikilliseen ajatteluun. Myös se on opettajan kannalta erittäin palkitsevaa.
sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti