YAMK

Saimme YAMK opintomme Metropoliassa valmiiksi keväällä 2013. Ne toivat mukanaan runsaasti poikkeusjärjestelyjä talven 2012-13 soittotunteihin, laskujeni mukaan Hkin matkoja kertyi 17kpl. Kiitos kaikille joustavuudestanne!  Opintovuosi oli raskas, mutta antoisa. Eräs esimerkki opinnoista mukaan tarttuneista asioista on ollut muun muassa trumpettiluokkamme oma blogi, joka toimii näppäränä informointivälineenä meille kaikille:)

Teimme opinnoissamme Hannan kanssa yhteisen opinnäytetyön aiheesta: Soitonopettajan työtyytyväisyyden haasteet. Siinä tutkimme, mitkä asiat vaikuttavat soitonopettajan työtyytyväisyyteen ja työniloon. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu soitonopettajan näkökulmasta kovinkaan runsaasti. Aihe on meille henkilökohtainen ja tärkeä. Haluammehan pysyä virkeinä, innovatiivisina, kannustavina, motivoivina ja hyvintuulisina soitonopettajina koko työuramme loppuun saakka! Opinnäytetyötämme tehdessämme löysimme kolme asiaa, jotka vaikuttavat eniten soitonopettajan työtyytyväisyyteen. Ne ovat; luovuus, yhteisöllisyys musiikkioppilaitoksessa sekä musiikkioppilaitoksen johto.

Musiikkioppilaitoksen työntekijöiden välinen yhteisöllisyys tai musiikkioppilaitoksen johtamisen menetelmät eivät välttämättä heijastu kovinkaan paljon musiikkioppilaitoksessa opiskelevan harrastajan elämään. En siitä syystä käy tässä avaamaan niitä aiheita enempää. Sen sijaan luovuuden vaikutuksia olemme päässeet jo yhdessä kokeilemaankin.

Luovuus on ehtymätön voimavara, jonka avulla niin opettaja kuin oppilas saa pidettyä soittamisen parissa touhuamisen loputtomiin mielenkiintoisena. Juuri tähän löysimme opiskeluistamme lisää välineitä. Yksi suurimmista löydöistämme oli Simultaneous Learning, eli kokonaisvaltainen oppiminen. Sen on kehittänyt Paul Harris, klarinetisti ja musiikkipedagogi. (Hänen kirjansa Virtuoso teacher voitti juuri viime vuoden lopulla parhaan pedagogisen kirjan pääpalkinnon Englannissa.)

Kokonaisvaltainen oppiminen hyödyntää tiedemaailman viimeisimpiä tutkimuksia ihmisen aivoista. Hyvin lyhyeen tiivistettynä tutkimustulosten mukaan vasen aivopuolisko huolehtii matemaattisesta ja loogisesta ajattelusta. Soittamisen kannalta tämä tarkoittaa, että vasemmalla puolella päätämme tapahtuu esim. soittamisen teknisiä asioita koskeva ja looginen/matemaattinen ajattelu. Oikeassa aivopuoliskossa taas asustaa esim. luovuus ja mielikuvitus. Soittamisessa esim. improvisointi, säveltäminen ja muu mielikuvitusta hyödyntävä pursuaa ulos päämme oikealta puolelta. Tutkimusten mukaan käy kuitenkin helposti niin, että vasen aivopuolisko ottaa ylivallan ja vaimentaa oikean aivopuoliskon. Soittamisen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että soittaja huolehtii liikaa soittamisen teknisestä puolesta, ja itse musiikki painuu unholaan. Soittamisesta tulee siis virheetöntä mutta tasapaksua. Hassua! Musiikki itsestään kun on kuitenkin mitä luovin taidemuoto.

Olette varmaan jo havaineetkin pienet muutokset, mitä olemme tehneet soittotunneilla tämän ”vasemman aivopuoliskon ylivallan” kumoamiseksi. Tunneilla lauletaan ja taputetaan entistä enemmän, varsinkin tuntien alussa, sillä se aktivoi oikeaa aivopuoliskoa. Näin saamme luovuuden heti mukaan kuvioihin. Olemme keksineet myös bodypercussion-rytmejä esim. orkesterikappaleiden vaikeimmista rytmeistä. Olemme myös keksineet omia hauskoja sanoituksia vaikeille rytmeille, näin niiden oppiminen helpottuu.

Olemme myös pelanneet erilaisia pelejä asteikkoja soittaen: omat vaihtuvat fraseeraus- ja dynamiikkamerkit asteikoissa tekevät niden soittamisesta kivempaa. Asteikoilla on myös äänihippasteltu ja matkittu, omilla rytmeillä tietenkin.

Olemme myös leikkineet äänillä eli improvisoineet entistä enemmän; Los Simpans trumpettiryhmä ideoi ja esitti Earth Hour-konsertissa oman ääni-installaation. Omia sävellyksiä on tehty, ensi syksynä pidämme trumpettiluokan omien sävellysten konsertin, jossa jokainen pääsee soittamaan oman sävellyksensä.

Olemme myös keksineet 10kpl eri vaihtoehtoa, miten suukappaleella voi soittaa. Niistä voi sitten valita, mitä kotona harjoitellessaan kulloinkin käyttää. Yhteissoittoahan meillä on ollut jo entuudestaan runsaasti, tänä talvena olemme pitäneet entistä enemmän teematunteja. Eli sen sijaan että tehdään vähän kaikkea, keskitytäänkin vain yhteen tai kahteen asiaan tunnilla. Tarkoitus on myös luovasti varioida tuntitilanteita niin, että tympääntymistä aiheuttava toistaminen saataisin minimiin.

Kokonaisvaltainen oppiminen tarkoittaa edellisen ”aivotieteilyn” lisäksi myös kahta asiaa; asioiden linkittämistä ja ennalta opettamista. Niistä hieman lisää seuraavaksi.

Kokonaisvaltainen oppiminen on menetelmä, jossa pyritään kehittämään oppilaan musiikillista ymmärtämistä kokonaisvaltaisesti. Siinä opetetaan muusikkouden eri elementit (soitto, teoria, säveltapailu, improvisaatio yms.) kappaleen avulla, lähestyen mahdollisia ongelmia mahdollisimman monesta näkökulmasta. Eri asioiden välille pyritään luomaan mahdollisimman monta ”linkkiä”, jolloin asioiden muistaminen, ymmärtäminen ja kokonaisvaltainen hahmottaminen helpottuu.

Käytännössä tämä tapahtuu niin, että opettaja ja oppilas käyvät yhdessä läpi esim. kappaleen sisältämät asiat, sekä keskustelemalla että soittamalla. Opettajan esittäessä kysymyksiä esim. kappaleen sisältämistä sävellelajeista oppilaalle muodostuu mieleen linkki teoriatunnin, asteikkojen ja käsittelyn alla olevan kappaleen välille. Näin esim. teoriatunneilla opetellut asiat eivät jää irralliksi, vaan niille muodostuu selkeä käytännön yhteys.

Tavoitteena on, että oppilas oppii ”ajattelemaan kuin muusikko”, eikä pelkästään toista ulkopuolelta annettuja ohjeita sellaisenaan. Oppilaan omista lähtökohdista tapahtuva tulkinnallisten asioiden ymmärrys, nuotinluku ja kappaleiden omaksuminen nopeutuvat merkittävästi. Tämä vaikuttaa positiivisesti myös oppilaan suhtautumiseen soittamiseen harrastuksena; motivaatiota harjoitteluun on enemmän ja se on sisäsyntyistä.

Kappaleen sisältö, asiat joista se rakentuu, opetetaan omina harjoitteinaan. Ne esitellään oppilaalle ENNEN kuin hän saa nähdäkseen varsinaista nuottikuvaa kappaleesta. Näin toimien oppilas omaksuu esim kappaleessa tarvittavat taidot ENNEN sen soittamista. Kun on kappaleen ensimmäisen läpisoiton aika, oppilas huomaa onnistuvansa, sen sijaan että soitto ”tökkäisi” ensimmäisen vaikean paikan tullen. Onnistuminen ”kertalaakista” nostaa oppilaan motivaatiota soittamistaan kohtaan ihan eritavalla, kuin kompurointi ja opetttajan ohjeistukset vasta sitten, kun on jo kompuroitu.

Edellä mainitusta syystä pyrin nykyisin opettamaan myös esim orkesterinuottien vaikeimmat paikat ENNEN  ensimmäistä orkesteriharjoitusta. Näin orkesterissa on kivempi olla, kun on tieto siitä, että vaikeimpia paikkoja on jo tutkailtu.

Perinteinen soitonopetus tahtoo edelleenkin olla mallintaminen-korjaus toimintaa, jossa opettaja esittelee uudet asiat, esim kappaleen, soittamalla. Tämän jälkeen on oppilaan vuoro. Varsinainen opettaminen alkaa vasta sitten, kun oppilas on epäonnistunut jossakin kappaleen kohdassa.  Kun tätä asiaa oikein miettii, niin on suorastaan ihme kuinka joku jaksaa motivoitua jatkuvasta kompurointi-korjaus metodista huolimatta?

Olemme huomanneet, että opettajallakin on entistä hauskempaa oppilaiden tavoittaessa entistä useammin onnistumisen ilon.

Onnistuminen siis motivoi sekä oppilasta että opettajaa. Musiikin eri osa-alueiden kanssa toimiminen ja kokeilut herättävät oppilasta omaan musiikilliseen ajatteluun. Myös se on opettajan kannalta erittäin palkitsevaa.

Tässä oli lyhyt osakoonti kuluneen talven opiskeluissa oppimistamme asioista ja uusista ajatuksista.  Näiden realisoituminen oppilaideni käyttöön ja kaikkien hyödyksi varmasti jatkuu tulevina vuosina. Jos Paul Harris ja Simultaneous learning kiinnostaa enemmälti, niin tässä linkki hänen sivuilleen:

www.paulharristeaching.co.uk

Tästä linkistä pääset lukemaan opinnäytetyötämme:

http://publications.theseus.fi/handle/10024/471

sami