Uusille oppilaille

Trumpetinsoiton aloittaminen.

Hankittavat asiat:

Mappi/kansio nuoteille. Muista ottaa kansio ja nuotit AINA mukaasi, kun tulet soittotunnille/orkesteriin. ”Värikoodi” on toimiva juttu, esim. vihreä mappi soittotuntinuoteille ja keltainen mappi orkkanuoteille.

Ilman kansiota irtonuotit tuppaavat helposti häviämään. 

Trumpetinsoiton oppikirja ensimmäisenä vuonna: Jan Utbult: StartKlart 1 trumpet  Koulu kannattaa hankkia internetistä tilaamalla,  hakukonetta (esim. google) hyväksikäyttäen. Koulujen hinnoissa on yllättävän suuria myyjäkohtaisia hintaeroja, joten vertailu kannattaa.

Soitinta ei tarvitse eikä kannata hankkia heti aluksi, soittimen saa lainaan Konservatoriolta.

Myöhemmin hankittavia välineitä ovat mm. nuottiteline, sordinot ja metronomi.

Trumpetinsoittaminen harrastuksena.

Soittaminen on ”ISO”harrastus, josta viikoittainen soittotunnilla, orkesterissa ja teoriatunnilla käynti muodostaa vain pienen osan.( Soittaminen on kuin koulunkäyntiä, siitä saa läksyä jotka tehdään sitten kotona.) Suurin työ tehdäänkin itsenäisesti kotona, soittimella "tutkimusmatkailun" muodossa. Hyvä tapa soittoläksyjen tekemiseen on tehdä ne koululäksyjen ohessa. Tutkimusmatkailun säännöllisyys samoin kuin  vanhempien/ huoltajien kannustus/kiinnostus asiaa kohtaan on ensiarvoisen tärkeää!

On parempi tutkimusmatkailla 20 min 6 kertaa viikossa, kuin 2 tuntia kerran viikossa. Trumpetin, kuten myös muiden vaskisoittimien soittamiseen oman erityispiirteensä tuo se, että soitin ei itsessään soi, vaan äänen lähde on soittaja itse. Trumpetin soittamisessa tarvittavien motoristen toimintojen, sekä lihasten kehittyminen vaatii aikaa ja säännöllisiä toistoja. Myös jo hankittujen taitojen ylläpito vaatii harjoittelua. Sairaana ei saa soittaa, eikä tulla soittotunnille!

Paljonko on paljon, karu nyrkkisääntö harjoitelun määrästä; 1-2 vuotta 4x 20-30min  viikossa orkesterin ja soittotunnin lisäksi. Taso 1 suorituksen jälkeen 5-6x viikossa 30-45min kerta orkesterin ja soittotunnin lisäksi, taso 2 suorituksen jälkeen 6x viikossa 45-60min orkesterin ja soittotunnin lisäksi. Pitää tietysti tietää mitä tekee, tehdä se oikein ja nauttia soitostaan, muuten voit harjoitella vaikka 12 tuntia päivässä soittosi yhtään edistymättä. ( Ja se on tylsääkin..) Eräs myös hyvä määritelmä on, että tutkimusmatkaillaan kunnes annetut läksyt on opittu. Mutta näistä asioista sitten lisää soittotunneilla.

Soittamista harrastavan lapsen vanhemman olisi hyvä osallistua harrastukseen pitämällä huolta kotiharjoittelun säännöllisyydestä. Soittotunnilla mukana olo on usein myös erittäin hyödyllistä. Lapsi tarvitsee apua myös soittimen huoltamisessa, esim. venttiilien öljyämisessä ja soittimen pesemisessä. Läksyvihkoon kurkkailu silloin tällöin on myös hyvä tapa, sieltä selviää mitä läksyjä kulloinkin on annettu.

Opettaja ei ole velvollinen korvaamaan/siirtämään oppilaan oman syyn takia (sairaus, matka yms.) peruuntunutta soittotuntia. Käytäntö on siis sama kuin kouluissa.  Joustoja tähän voidaan kuitenkin tehdä puolin ja toisin tarvittaessa. Poissaoloista ilmoittaminen molemmin puolin on hyvä tapa. Konservatorioissa poissaolo soittotunnilta 3 kertaa peräkkäin ilmoittamatta johtaa opiskelupaikan menettämiseen.

Soittotunneille kannataa tulla ajoissa, sillä myöhästyminen on pois ”omasta pussista”.

Opettajan puoleen kannattaa kääntyä kaikissa soittamiseen liittyvissä kysymyksissä, esim. mistä välineet (oma soitin, suukappale, nuotit, öljyt, sordinot, nuottiteline, metronomi yms.) kannattaa hankkia, millaiset kannattaa hankkia, missä soittimen voi korjauttaa, mille musiikkileirille kannattaa mennä jne.

Yleisiä soittamiseen liittyviä asioita

Sairaspoissaoloilmoitukset, aikatauluvarmistelut sekä kaikki muu mahdollinen soittoasioihin liittyvä yhteydenpito on hyvä lähettää minulle sähköpostitse, osoitteeseen:

sami.ihajoki@kpkonsa.fi

Minua ei tavoita puhelimella viikonloppuisin, enkä myöskään yleensä puhu puhelimessa töissä, eli silloin kun opetan jotakuta.

Ilmoitan kaikki oppilaitani koskevat infot tähän blogiin, jota parhaillaan luet. Bloginseurannan vinkit voi lukea tämän blogin kohdasta: bloginseuranta. En juurikaan harrasta enää oppilaideni muistuttelua tekstiviesteillä, paitsi kiireellisissä tapauksissa. Kaikkea kun ei voi suunnitella etukäteen. Konservatorion opetuspäivät, konsertti-infot yms muu löytyvät konsan sivuilta:

www.kpkonsa.fi

Konservatoriossamme kukin opettaja vastaa omastaan, eli teoriaopetukseen liittyvät kysymykset/poissaoloilmoitukset osoitetaan ks. opettajalle, orkesteriin liittyvät asiat orkesterin kipparille ja soittotunteihin liittyvät asiat sitten minulle. Jos esim. teoriatunti on peruttu joltain viikolta opettajan sairastumisen vuoksi, se ei tarkoita sitä, että soittotunti olisi peruttu. Jokainen opettajistamme jakaa/huolehtii informoinnista opettamansa aineen osalta, eikä pysty välttämättä vastamaamaan kysymyksiin, jotka koskevat toisen opettajan työhön kuuluvia asioita. Konservatorion nettisivuja kannataa tarkkailla, yleensä vastaukset kysymyksiin löytyvät sieltä:)

 Lopuksi:

Soittaminen opettaa kärsivällisyyttä, sillä tulosta ei synny aina hetkessä. Soittaminen opettaa tulemaan toimeen/kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa. Soittaminen on tasa-arvoista, sillä soittotaitoa/onnistumisen elämyksiä ei kukaan voi ostaa rahalla, se ansaitaan omalla työllä. Soittotaitoa ei kukaan voi ottaa toiselta pois. Ns. ”lahjakkuutta” 95% tärkeämpää on toisenlainen lahjakkuus, lahjakkuus kyetä tekemään säännöllisesti, pitkäjännitteisesti sekä huolellisesti töitä soittamisen parissa. Niillä eväin pääsee jo varsin pitkälle. Soittaminen on hieno harrastus, jo pelkästään edellä mainituista syistä. Mukavaa soittoharrastusta!

Motivaatiosta:

Tässä vielä Hannan ajatuksia motivaatiosta. Lainasin tekstin hänen luvallaan suoraan hänen blogistaan, sillä olen asiasta täsmälleen samaa mieltä:

Opettajana pohdin erityisesti jokaisen oppilaani motivaatiota eli innostusta ja kiinnostusta soittamiseen. Osalla se on hyvin vahva, osalla ei niinkään vahva. Osalla motivaatiota kannattelevat ystävät ja osalla vanhemmat. Osa on jopa sisäisesti motivoinut itsekseen matkan varrella. Olipa se niin tai näin, kaikkia teitä on mukava opettaa!

Joitakin asioita olen pannut opetusvuosieni aikana merkille ja ne haluan jakaa teidän kanssanne. On siis olemassa joitakin seikkoja, jotka varmasti vaikuttavat motivaatioon jollakin tavalla ja listaan niitä tähän alle, jotta voitte pohtia niitä kotonakin jonakin rauhallisena hetkenä :)

* Vanhempien ja koko perheen osallistuminen harrastukseen. Vaikka lapsi kävisikin soittotunnilla jo itsekseen, vaikuttaa edelleen kovasti omaan innostukseen vanhempien osallistuminen esimerkiksi konsertteihin ja ihan vain osallistuminen kotona juttelemalla. Tästä puheen ollen, käykäähän jokainen tässä kevään aikana mukana soittotunnilla, niin voidaan jutella yhdessä vanhempainvartit :)

*Sopivat tavoitteet vaikuttavat motivaatioon. Liian kovat vaatimukset nakertavat pikkuhiljaa innostusta. Tässä kohtaa on hyvä panna merkille, että lähes poikkeuksetta ne liian kovat vaatimukset tulevat soittajalta itseltään. On siis hyvä muistuttaa ajoittain, ettei tarvitse olla maailman paras soittaja (sellaista tuskin on olemassakaan) vaan tärkeintä on nauttia soittamisesta :)

* Säännöllinen harjoittelu vaikuttaa merkittävästi. Jos jättää kolmekin päivää väliin, on soittaminen muuttunut selvästi vaikeammaksi ja se puolestaan laskee motivaatiota. Mitä useammin soittaa sitä tutummaksi ja helpommaksi soittaminen käy.

* Itseään innostava musiikki motivoi. Yritän tarjota vähän kaikenlaista nuottia kaapista soitettavaksi, mutta hyvä olisi sen lisäksi kotona pohtia millainen musiikki innostaa eniten. Omasta mielestä tylsiä kappaleita ei kenenkään tarvitse soittaa. Maailmassa riittää kivaakin musiikkia soitettavaksi :)

* Kaverit motivoivat lähes kaikilla. Siinä yksi syy meidän yhtyesoittoihin. On hauskempaa soittaa yhdessä ja siinä lisäksi näkee ja kuulee miten toiset edistyvät ja huomaa myös, että toiset kamppailevat ihan samojen ongelmien kanssa.

* Kehuilla on yllättävän suuri vaikutus. Minä pyrin kehumaan ihan jokaista oppilasta pienistäkin saavutuksista. Soittamisessa on niin paljon haasteita, että jokaisesta pienestäkin voitosta kannattaa iloita ihan kunnolla. Olemattomista asioista ei toki voi kehua, mutta jokaisen soitosta löytyy aina paljon hyvää. Kannustakaa siis kotonakin kehumalla. Negatiiviset lauseet persoonasta jäävät usein elämään pitkiksikin ajoiksi, joten niitä kannattaa välttää, niinkuin varmasti teettekin :)

Minä pyrin auttamaan parhaani mukaan näissä innostusasioissa, koska se auttaa tietenkin myös oppimisessa kovasti. Otan mieluusti vinkkejä vastaan, jos jollakin on sellaisia takataskussaan :)

TÄSSÄ WYNTON MARSALIKSEN VINKIT HARJOITTELUUN:

As a boy growing up in New Orleans, I remember my father, Ellis, a pianist, and his friends talking about “sheddin’.” When they got together, theyʼd say, “Man, you need to go shed,” or “I’ve been sheddin’ hard.” When I was around 11, I realized that sheddin’ meant getting to the woodshed – practicing. By the age of 16, I understood what the shed was really about – hard, concentrated work. When my brother Branford and I auditioned for our high school band, the instructor, who knew my father, was excited about Ellisʼ sons coming to the band. But my audition was so pitiful he said, “Are you sure youʼre Ellis’ son?”

At the time, his comment didn’t bother me because I was more interested in basketball than band. Over the next several years, however, I began practicing seriously. Practice is essential to learning music – and anything else, for that matter. I like to say that the time spent practicing is the true sign of virtue in a musician. When you practice, it means you are willing to sacrifice to sound good.

Even if practice is so important, kids find it very hard to do because there are so many distractions. Thatʼs why I always encourage them to practice and explain how to do it. I’ve developed what I call “Wynton’s 12 Ways to Practice.” These will work for almost every activity – from music to schoolwork to sports.

WYNTONʼS TWELVE WAYS TO PRACTICE: FROM MUSIC TO SCHOOLWORK

 - Published in the Education Digest | Sept 1996

• 1. Seek out instruction: Find an experienced teacher who knows what you should be doing. A good teacher will help you understand the purpose of practicing and can teach you ways to make practicing easier and more productive.
• 2. Write out a schedule: A schedule helps you organize your time. Be sure to allow time to review the fundamentals because they are the foundation of all the complicated things that come later. If you are practicing basketball, for example, be sure to put time in your schedule to practice free throws.
• 3. Set goals: Like a schedule, goals help you organize your time and chart your progress. Goals also act as a challenge: something to strive for in a specific period of time. If a certain task turns out to be really difficult, relax your goals: practice doesnʼt have to be painful to achieve results.
• 4. Concentrate: You can do more in 10 minutes of focused practice than in an hour of sighing and moaning. This means no video games, no television, no radio, just sitting still and working. Start by concentrating for a few minutes at a time and work up to longer periods gradually. Concentrated effort takes practice too, especially for young people.
• 5. Relax and practice slowly: Take your time; donʼt rush through things. Whenever you set out to learn something new – practicing scales, multiplication tables, verb tenses in Spanish – you need to start slowly and build up speed.
• 6. Practice hard things longer: Donʼt be afraid of confronting your inadequacies; spend more time practicing what you canʼt do. Adjust your schedule to reflect your strengths and weaknesses. Donʼt spend too much time doing what comes easily. Successful practice means coming face to face with your shortcomings. Donʼt be discouraged; youʼll get it eventually.
• 7. Practice with expression: Every day you walk around making yourself into “you,” so do everything with the proper attitude. Put all of yourself into participating and try to do your best, no matter how insignificant the task may seem. Express your “style” through how you do what you do.
• 8. Learn from your mistakes: None of us are perfect, but donʼt be too hard on yourself. If you drop a touchdown pass, or strike out to end the game, itʼs not the end of the world. Pick yourself up, analyze what went wrong and keep going. Most people work in groups or as part of teams. If you focus on your contributions to the overall effort, your personal mistakes wonʼt seem so terrible.
• 9. Donʼt show off: Itʼs hard to resist showing off when you can do something well. In high school, I learned a breathing technique so I could play a continuous trumpet solo for 10 minutes without stopping for a breath. But my father told me, “Son, those who play for applause, thatʼs all they get.” When you get caught up in doing the tricky stuff, youʼre just cheating yourself and your audience.
• 10. Think for yourself: Your success or failure at anything ultimately depends on your ability to solve problems, so donʼt become a robot. Think about Dick Fosbury, who invented the Fosbury Flop for the high jump. Everyone used to run up to the bar and jump over it forwards. Then Fosbury came along and jumped over the bar backwards, because he could go higher that way. Thinking for yourself helps develop your powers of judgment. Sometimes you may judge wrong and pay the price; but when you judge right you reap the rewards.
• 11. Be optimistic: How you feel about the world expresses who you are. When you are optimistic, things are either wonderful or becoming wonderful. Optimism helps you get over your mistakes and go on to do better. It also gives you endurance because having a positive attitude makes you feel that something great is always about to happen.
• 12. Look for connections: No matter what you practice, youʼll find that practicing itself relates to everything else. It takes practice to learn a language, cook good meals or get along well with people. If you develop the discipline it takes to become good at something, that discipline will help you in whatever else you do. Itʼs important to understand that kind of connection. The more you discover the relationships between things that at first seem different, the larger your world becomes. In other words, the woodshed can open up a whole world of possibilities.