Ensi viikko ( 24.-28.11.) pidetään kaikkien tunnit normaaleilla aikatauluilla. Benjamin Dahlskogilla ja Oskari Melenderillä on tutkinnot perjantaina klo 17.00 alkaen pikkusalissa.
Naisteema jatkuu, seuraavassa clipissä Tine Helseth ja muut Norjalaiset naisvaskisoittajat BBC:n Promseissa:
Tine Helseth BBC Proms
Tuon clipin katsottuaan sivulle aukeaa sitten runsaasti lisää hyvää matskua, mitä voi käydä kuikkimassa:)
Sitten eräs ajatus, joka on pyörinyt viime aikoina mielessäni. Osa lapsista harrastaa tosi paljon kaikenlaista. Osassa perheistä ehkä ajatellaan, että on hyvä harrastaa jotain kultturia ja jotain urheilua. Ja mikäs siinä, minustakin se on hyvä idea, monipuolista tekemistä lapselle. Osa harrastaa sitten näiden lisäksi vielä jotain muutakin, osa vielä paljonkin enemmän. Soittoharrastusta, kuten myös urheiluharrastusta yhdistää nykyään usein tavoitteellisuus. Molemmat harrastukset ovat siksi monesti paljon aikaa vieviä. Hyvällä ajankäytön suunnittelulla molempien harrastaminen onnistuu kyllä, ja uusien asioiden oppiminenkin on mahdollista mukavaan tahtiin.
Toisaalta olen miettinyt, että sekä kulttuuripuolen että urheilupuolen harrastuksissa voi hyvässä ohjauksessa oppia samoja asioita: sosiaalisia taitoja, keskittymistä, pitkäjänniteisyyttä, kärsivällisyyttä, ongelmanratkaisutaitoja ja luovuutta. Välillä näen työssäni, että lapsi saisi nämä asiat paremmin/syvemmin haltuun, jos keskittyisi vain yhteen "isoon" harrastukseen kerrallaan, panostaen siihen enemmän. Välillä tuntuu tapahtuvan niin, että harrastetaan tosi paljon, mutta ei panosteta mihinkään tosissaan. On niin kova kiire. Silloin on vaikeaa omaksua uusia asioita.
Lapsella tulisi myös olla ihan vapaata aikaa, kavereiden kanssa olemiseen ja pitkästymiseen. Jos kaikki hereilläoloaika täytetään ennalta suunnitelluilla aktiviteeteilla, ei luovuudelle anneta mahdollisuutta ilmestyä kuvioihin. Tylsistyminen on siis toisinaan hyvä asia:) Olen myös ollut havaitsevinani, että lapsille/nuorille ei anneta mahdollisuutta oma-aloitteellisuuteen. Jos kaikki asiat suunnitellaan heidän puolestaan, heidät kuskataan harrastukseen kuin harrastukseen, viedään harrastuspaikan ovelle ja siitä eteenpäin sitten sielläkin kerrotaan koko ajan, mitä seuraavaksi tehdään, niin eipä siinä välttämättä ole mahdollisuutta oppia ajattelemaan itse.
Itse uskon lapsiin ja nuoriin. Ainahan sitä on valiteltu vanhemman populaation toimesta, että "lapset sitä ja nuoret tätä, kyllä ennen oltiin paremmin ja plaa pla pla" Mutta eikös lapset ja nuoret ole juuri niin, kuin mitä me eteen mallia näytämme?
Parasta, mitä vanhempi voi lapselleen antaa, on omaa jakamatonta huomiotaan ja aikaa. Joissakin perheissä sitä tuntuu olevan, joissakin ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti