Hanna keksi loistavan idean tuoda esille, mitä tarkoittaa kappaleen versioiminen omaksi? Seuraavaksi siitä:
Erilaisia versioita
Mikä musiikissa on tärkeää? Oikeat äänet ja rytmit tuntuvat soittajalle
itselleen yleensä kovin tärkeiltä. Nykyään esiintymistaitojakin tunnutaan
korostavan kovasti. Vaan miksi musiikki ylipäätään on olemassa?
Tai muut taidemuodot?
Itse ajattelen, että tärkeintä musiikissa on tunteiden välittäminen ja
yleisön tunteiden herättäminen. Nämä ovatkin usein huomattavasti
monimutkaisempia asioita toteuttaa kuin vain torvensoiton tekniikka.
Mitä pidemmälle soitossa pääsee, sitä tärkeämpää olisikin pyrkiä
tekemään jokaisesta kappaleesta oma versio siten, että kyseinen
kappale herättää soittajassa itsessään tunteita ja täten voi onnistua
välittämään niitä samoja tunteita yleisölle. Joskus tämä kappaleen
omaksi ottaminen vaatii isompia muutoksia teokseen, joskus riittää
ihan perinteinen versio.
Etsin tähän muutaman omasta mielestäni hienon esimerkin selittämään
mitä tarkoitan. Näissä esimerkeissä kappaleita on muutettu melko
rajustikin, mutta mielestäni varsin onnistuneesti. Ensin löytyy aina
alkuperäinen versio ja sen jälkeen muokattu.
Alkuperäinen lie tuttu kaikille, David Cook voitti yhtenä vuonna
American Idolin ja esitti yhdessä jaksossa tämän version.
Michael Jackson: Billy Jean
David Cook: Billy Jean
Paula Abdulin kasarihitistä teki samoin eräs American Idolin kilpailija
hienon oman versionsa.
Paula Abdul: Straight Up
Andrew Garcia: Straight Up
Tässä on hieno esimerkki kuinka omaakin teostaan voi joskus haluta muokata
uudestaan.
Police:Roxanne
Sting: Roxanne
Edellinen esimerkki on oiva esimerkki myös kouluttautumisesta: ilman
teorian opiskelua ei moinen orkestrointi yms omien ideoiden esilletuonti
sinfoniaorkesterin idiomissa onnistu.
Berliinin filharmonikkojen esittämänä ensin legendaarisen säveltäjän
Richard Straussin teos Also Sprach Zarathustra, jossa osia on vaikka
kuinka paljon. Tämä ensimmäinen lyhyt osa on tuttu niin elokuvista
kuin mainoksistakin. Toinen versio on todella onnistunut rytmimusiikin
versio.
Richard Strauss: Also Sprach Zarathustra
Eumir Deodato: Also Sprach Zarathustra
Innokkaat voivat sitten tietysti myös goglailla, että kuka se Zarathustra oli..
Tältäkään hitiltä moni ei varmaankaan ole välttynyt. Hieno biisi jo
alkujaankin. Ruotsalainen jazz-bändi on tehnyt siitä
(ja monesta muustakin) oman versionsa herättäen huomiota ympäri
maailman uskomattoman taidokkaalla soitolla ja laululla sekä hyvällä
menolla.
Adele: Rollin in the Deep
Dirty Loops: Rollin in the Deep
itselleen yleensä kovin tärkeiltä. Nykyään esiintymistaitojakin tunnutaan
korostavan kovasti. Vaan miksi musiikki ylipäätään on olemassa?
Tai muut taidemuodot?
Itse ajattelen, että tärkeintä musiikissa on tunteiden välittäminen ja
yleisön tunteiden herättäminen. Nämä ovatkin usein huomattavasti
monimutkaisempia asioita toteuttaa kuin vain torvensoiton tekniikka.
Mitä pidemmälle soitossa pääsee, sitä tärkeämpää olisikin pyrkiä
tekemään jokaisesta kappaleesta oma versio siten, että kyseinen
kappale herättää soittajassa itsessään tunteita ja täten voi onnistua
välittämään niitä samoja tunteita yleisölle. Joskus tämä kappaleen
omaksi ottaminen vaatii isompia muutoksia teokseen, joskus riittää
ihan perinteinen versio.
Etsin tähän muutaman omasta mielestäni hienon esimerkin selittämään
mitä tarkoitan. Näissä esimerkeissä kappaleita on muutettu melko
rajustikin, mutta mielestäni varsin onnistuneesti. Ensin löytyy aina
alkuperäinen versio ja sen jälkeen muokattu.
Alkuperäinen lie tuttu kaikille, David Cook voitti yhtenä vuonna
American Idolin ja esitti yhdessä jaksossa tämän version.
Michael Jackson: Billy Jean
David Cook: Billy Jean
Paula Abdulin kasarihitistä teki samoin eräs American Idolin kilpailija
hienon oman versionsa.
Paula Abdul: Straight Up
Andrew Garcia: Straight Up
Tässä on hieno esimerkki kuinka omaakin teostaan voi joskus haluta muokata
uudestaan.
Police:Roxanne
Sting: Roxanne
Edellinen esimerkki on oiva esimerkki myös kouluttautumisesta: ilman
teorian opiskelua ei moinen orkestrointi yms omien ideoiden esilletuonti
sinfoniaorkesterin idiomissa onnistu.
Berliinin filharmonikkojen esittämänä ensin legendaarisen säveltäjän
Richard Straussin teos Also Sprach Zarathustra, jossa osia on vaikka
kuinka paljon. Tämä ensimmäinen lyhyt osa on tuttu niin elokuvista
kuin mainoksistakin. Toinen versio on todella onnistunut rytmimusiikin
versio.
Richard Strauss: Also Sprach Zarathustra
Eumir Deodato: Also Sprach Zarathustra
Innokkaat voivat sitten tietysti myös goglailla, että kuka se Zarathustra oli..
Tältäkään hitiltä moni ei varmaankaan ole välttynyt. Hieno biisi jo
alkujaankin. Ruotsalainen jazz-bändi on tehnyt siitä
(ja monesta muustakin) oman versionsa herättäen huomiota ympäri
maailman uskomattoman taidokkaalla soitolla ja laululla sekä hyvällä
menolla.
Adele: Rollin in the Deep
Dirty Loops: Rollin in the Deep
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti